Älä huoli, otan sinut kyllä haltuuni ja ohjailen sopiviin solmuihin, mutta tässä pieni poseeraamisen pikakurssi. Ole hyvä.

• Jätä ilmaa käsien väliin kuulostaa hassulta, mutta tarkoittaa sitä, ettet liimaa kyynärvarsia kylkiisi kiinni. Vaate näkyy paremmin, vyötärö tulee esiin ja ylipäätään vartalosi näyttää paremmalta, kun kropan ja käsien välissä on ilmaa ja olet esimerkiksi vähän kääntänyt kyynäriä ulospäin. Tämän takia käsi vyötäisillä/taskussa saattaa toimia hyvin, koska silloin, et näytä niin puupökkelöltä. Paitsi jos nimenomaan haetaan viktoriaanisen aikakauden poseerausta. Silloin pökkelömäisyys on täydellistä!
• Älä vedä raajoja lukkoon, eli käsiin nojatessasi tai seistessäsi, pehmennä polvet ja kädet. Yliojennus ei näytä hyvältä.
• Keksi välillä käsille tekemistä, jos tuntuu, ettet tiedä mitä tekisit. Vaatteista saa apuja: kosketa huppua, laita käsi taskuun, vetoketjua kiinni, hanskaa käteen tai leikittele hiuksilla, koskettele kevyesti kasvoja, laita kädet puuskaan jne… Tai napataan jokin esine hyppysiisi.
• Muista kevyt kosketus. Jos laitat kädet taskuun tai harot hiuksiasi, tee se kannattellusti, ettei esimerkiksi paidan kangas vedä ryppyyn. Jos nojaat kasvojasi käteesi, tee se samasta syystä pehmeästi ettei koko poski mene rullalle. Sormet on hyvä pitää yleensä yhdessä.
• Mieti millaista roolia halutaan, usein kuvaustilanteissa haetaan tiettyä ”roolia”. Se voi olla selkeä ja teatraalinen, tai vain hienovaraista säätöä kontekstiin ja ympäristöön sidonnaisesti. Kaikkiin kuvaustilanteisiin ei sovi hymy, joihinkin halutaan ylväyttä, surua, tyttömäisyyttä, julmuutta tai ujoutta, joihinkin hulluttelua joihinkin asiallisuutta. Yritä sisäistää, mitä ollaan hakemassa. Aika harvoin muuten minun kuvissani hymyillään.
• Rentouta suu. Usein myös pieni rako huulten välissä toimii.
• Korosta parhaita puoliasi ja peitä epäedullisia. Tämä on itsestään selvä ohje, mutta yksi tärkeimmistä. Opettele tuntemaan kroppasi ja mikä toimii sinulla, mikä ei. Kiinnitä erityisesti huomiota mistä tykkäät sinussa. Kun keskityt hyviin puoliisi, huonommat jäävät automaattisesti taka-alalle. Ja kyllä, kaikilla on molempia, sekä hyviä, että huonoja. Älä väitä vastaan, käytä sekin energia ja aika keskittymällä hyviin puoliisi.
• Rytmitä, aina kun salama on välähtänyt, vaihda asentoa pienin elein. Näin saadaan kuviin variaatiota.
• Kärsi. Mitä hankalammalle tai hölmömmälle asento tuntuu, sitä paremmalta se yleensä näyttää kuvissa. Liioittelu toimii melkein aina. Kun taivutat itseäsi mukavaan asentoon, niin sen jälkeen taivuta vielä lisää niin paljon kuin lähtee.

Sen jälkeen, kun olet lukenut vinkit ja ehkä sisäistänyt niistä osan, kannattaa kaikki unohtaa. Voit heittää ohjeet menemään. Koska mikään ei ole niin tylsää ja tunteetonta, kun harjoitellut maneerit ja liian huoliteltu täydellisyys. Tärkeintä on, että heittäytyy, rentoutuu ja on oma itsensä. Alkuun voi pelata varman päälle, mutta kun jännitys alkaa helpottaa tai viimeistään kuvausten lopussa kannattaa vähän hullutellakin ja liikkua paljon. Mieluummin muutamia hutiruutuja, kuin sama ilme joka kuvassa. Tärkeintä on löytää ne helmet ja sellainen saattaa usein syntyä puolivahingossa!

Toivottavasti nautit kuvauskokemuksesta!